Hyvää Joulua 2016! Ja pilkettä silmäkulmaan!

Vaikka olisi Jouluna maa musta, niin ei haittaa, kunhan silmäkulmasta löytyy

lapsenmielistä Joulun odotusta.

Lämminhenkistä Joulua!

-Jari-

Ps. Kiitos kaikille, jotka olette hetkittäin myötäeläneet - erityisesti Jere-pojalleni ja hänen daamilleen.

Pps. Ja kiitos "tonttu tomeralle" jälleen kerran - kiesi (lue pyörätuoli) hajosi ja oli jäädä Tallinnan Joulu-matka tekemättä ilman pikaliimausta ja jesari-viimeistelyä.



 

Julkinen osa-aikatyökysely, sillä ajoittain olo on kuin Shrekillä, kun yksin puurtaa

Aurinkolahdessa pakkanen puree nenänpäätä -10 asteen voimakkuudella ja jääkaapinoven muistilappu näyttää 103 päivää. 103 päivää mihin - no siihen, että silloin tulee kaksi vuotta täyteen veritulpasta ja neliraajahalvautumisesta.

Halvautumisen vuosipäivä ei itsessään ole muuta kuin muistutus elämän rajallisuudesta ja yllätyksellisyydestä, mutta se voi toimia myös omalle mielelle virstanpylväänä - tällä kertaa tavoitteena on päästä kokonaan irti turvasatamasta eli pyörätuolista. Tavoite on kova ja vaatii vielä paljon - kuntosalilla käyntiä, fysioterapiaa, hierontaa ja ennen kaikkea mielikuvia omasta itsestä kävelevänä miehenä.

Omaa mieltä voi vahvistaa eri tavoin - kultuurielämykset, kuten Shrek-musikaali, antavat niin sanottuja epäintentionaalisia kokemuksia, joita tarvitaan perusvireen ylläpitämiseen ja kohottamiseen.

Kovin on yksinäistä puurtamista tämä aikuisella iällä kävelemään oppiminen - ei ole puoli sukua ympärillä taputtamassa käsiään, kun ilman tukea saa otettua pari askelta . . .

Osa-aikatyö toisi sisältöä elämään ja siihen on jo valmiuksia - jospa joku tämän blogin lukija saisi mielen viereen "melkein kävelevän miehen" hyödyntämisen esimerkiksi vertaiskuntouttajana tai sparraajana, niin killauttakaa (0400 - 798368)

Uuno - eikun Jari vietti elokuun Espanjassa, syyskuu meni ihmetellessä, mutta lokakuussa alkoi taas töppönen heilua . . .

Kuntoutuksen salaisuus on kuin palmunlehteen kääritty Mojito - ulkopuoli on kuin pintatunto ja sisältö kuin syvätunto. Heinä-, elo- ja syyskuu ovat olleet kuntoutuksen osalta syvätunnon palautumisaikaa. Syvätuntoa tarvitaan, jotta joku kaunis päivä kävely oikeasti onnistuisi.

Välillä tulee päiviä, jolloin on hermokipuja ja liikkuminen on lähes olematonta. Silloin tuntuu, että on pitää nostaa niin sanotusti punainen pystyyn kuten espanjalaisessa syö-niin-paljon-kuin-jaksat-paikoissa eli silloin, kun pöydällä oleva puutappi on punainen pää pystyssä, niin kokki ei enää tarjoilet lihavartaitaan.

Ja porilaistahan ei parane punainen pystyssä -päivinä "hoppuuttaa", sillä "hoppuuttamalla" porilainen ei liiku mihinkään. Noina punainen pystyssä -päivinä pitää vain ottaa rennosti ja levätä tai hoidattaa itseään tavalla tai toisella - hieronta ja kaikki vyöhyketerapiamainen käsittely vahvistavat hyvää oloa ja auttavat jaksamaan.

Ja tähän loppuun vielä kaikille Espanjan Fuengirolaan menijöille tiedoksi niin sanottu Nälkäkatu, jota ei edes maassa asuvat suomalaiset löydä 7 km pitkän rannan keskipaikkeilta.

"Suvi ja Suomi - älä immeinen huoli!! tuumii house-walking-driving-man (eli kepillä könkkäävä autoilija)

Se on kuulemma house-walking-tyyli (eli kelpillä könkkäävä)  House-tv-sarjan mukaan, kun kävelykepin kanssa kenkkaa eteenpäin.

Mikähän tyyli se sitten olisi nimeltään, kun tetra ajaa autolla? Pitääköhän katolle laittaa kyltti, joka vilkkuu vai riittääkö vain ajatus, että liikenteessä on muitakin ei-täysin-toimintakykyisiä.

Elinpiiri alkaa siis pikku hiljaa laajentua - tyylisuunnasta viis, kunhan jalka kapsaa ja pääsee nauttimaan jopa vauhdin hurmasta auton ratissa.

Kaikki tutut ja puolitutut - jos ja kun pyöritte Stadissa, niin Aurinkolahdesta löytyy yksi Suomen kauneimmista meren rannoista. Mielelläni toimin paikallisoppaana, joten ottakaa yhteyttä joko jari.harkala@gmail.com tai 0400-798368.

Ja lopuksi erityiskiitokset Hannekselle, Juntuselle ja Mapelle, kun kävitte moikkaamassa.

Wau, mikä Wappu - nyt seisoo muukin kuin järki...

On se niin "hianoo", kun aikuinen mies saa farkut jalkaan ja kengän nauhat kiinni - ja ennen kaikkea, se se vasta on "hianoo", kun pääsee ylös ja voi suunnitella tulevaisuutta oman elämänsä sankarina!

Ei harmita, tai edes kaduta, kun saa elämässä aika ajoin uusia alkuja ja porilaiselle ne tarkoittanee jopa aika ajoin toimintakyvyn menettämistä. Mutta nostetaan malja elämälle - vaihdetaan tarpeen mukaan näkökulmia elämään kuin hattuja, niin voidaan laulaa kuin Nykänen, että elämä on "laiffii", tai kuin Lindholm "meissä on voimaa - epäile en...".

Makuumatka julistetaan päättyyneeksi ja irti-tuolista-projekti alkakoon!

Viikoittain käyn uimassa ja fysioterapiassa - pyörätuoli on hieman "liimautunut" persauksiin, kun ei vielä uskalla lähteä rollaattorilla edes kuntoutukseen. Askelia saa otettua kaiteen vieressä noin 300 - välillä viettää vasemmalle ja tökkii oikealle, mutta eteenpäin kun ei taaksepäin pääse.

Ja onneksi merenrannassa on Kampela-kahvila, niin saa kävelypalkinnoksi vaikka makoisan mansikkaleivoksen.

Vuosi sitten blogin otsikoksi laitettiin Jari Härkälän makuumatka ja se pitää nyt julistaa päättyneeksi! Eli nyt vanha hento ote (joka oli tähän astisen blogin tausta-aihio) jää taa, kun kevät uusi koittaa!

Voimaantumispaikkana koti Aurinkokolahdessa

Puhtaus on puoli ruokaa - voi veljet miten miehekästä, kun saa edes omansa pestyä...

Toiminnallinen kuntoutus on tuottanut sen verran tulosta, että olo on kuin Yksin kotona -elokuvien pikkupojalla - pärjää tarpeen tullen vaikka kyseenalaisin konstein.

Mutta voi sitä riemua, kun on edes joku aika ajoittain kaverina varmistamassa, että edes arkitoimet sujuvat - jollei muuten, niin ottamassa vaikka näitä blogi-kuvia.

Makuumatkapaikkana koti Leikosaarentiellä, Helsingissä

Siivin valkoisin kuin joutsen - HYVÄ SUOMI!

Suomen pojat voittivat maailmanmestaruuden jääkiekossa ja Ketola nostettiin kultatuoliin. Kapasen Hanneksen pojanpoika Kasperi teki voittomaalin. Kyllä kiekkoilijan sydän taas sykkii - HYVÄ SUOMI!

Kiitos Hannekselle takista ja Takolle tapaamisesta!