Neljä (4) vuotta sitten meni toimintakyky ja pikkuhiljaa toistojen kautta alkaa tulla rohkeutta ja jopa suoritusvarmuutta erilaisiin liikkeisiin. Pyörätuoli on vielä turvana, sillä ei vielä pysty kävelemään kuin muutaman metrin. Toivottavasti botox-piikit sisäreisiin antaisivat mahdollisuuden treenata kestävyyttä.
Iloinen mieli taitaa olla kaiken 'a' ja 'o' - kiitos kuuluu usealle ihmiselle kuten pojan perheelle, jotka tämän tästä Skype-puheluiden kautta ilostuttavat muun muassa pojantyttären edesottamuksilla. Myös jääkiekkovalmennuksiin osallistuminen on antanut tarkoituksellisuutta arkeen.
Kiitos siis kaikille myötäeläjille ja tukioille - hierojasta "himahiostajaan" 💜.
